Postinkantajana työuransa tehnyt mies kuoli joitakin vuosia sitten. Aikuiset lapset asuvat eri puolilla Suomea. He käyvät Ellin luona muutaman kerran vuodessa.
”Alakerran Saimin kanssa me ollaan kuin siskokset, jo kolmekymmentä vuotta on oltu ystävät ja tehty marjareissut ja muut yhdessä. Vuoropäivin Saimi on käynyt minulla syömässä, ja sitten minä olen ollut Saimilla.”
Elli on tehnyt pitkän työuran kätilönä. Osake on hänen omassa omistuksessaan, ja nyt jo velatonkin.
Viime vuosi mullisti Ellin elämän: hänelle tuli aivohalvaus. ”Olin pihalla tamppaamassa mattoja, kun alkoi silmissä sumeta ja oksettaa. Seuraava muistikuva on sairaalan osastolta.”
Aivohalvaus oli onneksi lievä ja Elli pääsi jo viikon päästä takaisin kotiin. Alkoi uuden elämän opettelu. Oikea käsi ei toimi kunnolla. Moni kodin askare, joka ennen hoitui vaivattomasti, on nyt ison ponnistuksen takana. ”On myös uuden kohtauksen pelkoa. Syksy on ollut vaikea, pimenevät illat ovat vieneet mielen matalaksi.
Vaikka Elli on toipunut varsin hyvin, apu olisi kuitenkin tarpeen. Saimi on tukena, mutta hänelläkin on jo ikää. ”Tässä on pitänyt miettiä kaikenlaisia ratkaisuja. Haluaisin asua kotona, mutta varaa ei kuitenkaan ole kummoisiin aputoimiin”, Elli miettii. Elli on ystäviltään kuullut, että toisissa kunnissa on ikäihmisille järjestetty kunnon kotipalveluita – toisissa ei.
