Vanhusten koti ei saa olla sairaalassa. Yhteiskunta, jossa ikäihmiset asuvat sairaaloissa ja makaavat vuodeosastoilla on surullinen. Laitosvaltaisuuteen on viime vuosina kiinnitetty huomiota ja kodinomaisuutta vanhusten hoivassa onkin lisätty. Kodinomaiset vanhusten asumispalvelut ovat erinomainen asia. Tutkimusten mukaan ikäihmiset haluavat kuitenkin asua kotonaan.

Kotona asuminen kunnon huonontuessa vaatii merkittävää tukiverkostoa, eikä se aina tukiverkostostakaan huolimatta ole mahdollista. Yhteiskunnan järjestämä kotihoito tarjoaa tukea ja turvaa monelle vanhukselle. Kotihoito ei kuitenkaan voi korvata ympärivuorokautista hoivaa, sillä hoitajien käyntien välille jää tuntien yksinäinen ja turvaton aika. Omaishoito sen sijaan on vaihtoehto ympärivuorokautiselle laitoshoidolle. Yhteiskunta tukee omaishoitoa. Hyvä niin! Pelkkä pieni rahallinen tuki ei kuitenkaan ole mielestäni riittävä kannustin omaishoitajaksi ryhtymiseen.

Omaishoitajana toimii useimmiten hoidettavan puoliso. Puoliso voi olla ikääntynyt ja lähes yhtä sairas, kuin hoidettava itse. Tämä on usein kestämätön tilanne. Hoitajan tai hoidettavan kunnon romahtaessa tilanne voi johtaa nopeastikin epätoivottavaan sairaalakierteeseen. Toivoisin omaishoitajiksi enemmän eri sukupolven edustajia. Moni lapsi haluaisi toimia äitinsä tai isänsä omaishoitajana, mutta yhteiskunnalliset rakenteemme eivät sitä tue.

Omaishoitoon pitäisi saada työelämästä hoitovapaata. Hoitovapaa on kotihoidossa. Vanhusten kotihoidosta ja omaishoidosta pitäisi myös maksaa korvausta. Jokainen kotona hoidettu vanhus säästää yhteiskunnan rahoja, inhimillisemmän elämän ja hyvinvoinnin lisäämisestä puhumattakaan. Kotihoidontuen ja hoitovapaan ulottaminen koskemaan myös omaishoitajia lisäisi merkittävästi suomalaisten hyvinvointia ja sitä suuresti peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä!