Keskustelin taannoin opiskelevien nuorten kanssa kesätyöpaikoista. Yksi nuorista oli sitä mieltä, että työttömyys kesän ajan on parempi vaihtoehto kuin koulutusta vastaamaton työ. Olin jyrkästi eri mieltä asiasta. Olen saanut loistavaa työkokemusta mm. tiskarina sairaalassa ja osa-aikaisena kirjanpitäjänä rokkikaupassa. Saamani työkokemus ei ehkä auttanut minua eteenpäin yliopisto-opinnoissani, mutta se opetti katsomaan yhteiskuntaa eri tavoin ja kunnioittamaan eri aloilla toimivia ammattilaisia. Voin rehellisesti sanoa arvostavani kaikkia vanhoja työpaikkojani.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisena olen töissä kuntayhtymässä, joka tuottaa hyvinvointipalveluja ja jonka tavoitteena on tuottaa hyvinvointia. Yhteiskunnan tuottavuutta haluamme tukea niin, että esimerkiksi työssäkäyvät ihmiset saisivat nykyisten hoitomuotojen ja -tekniikoiden salliman hoidon, jotka takaavat pääsyn mahdollisimman nopeasti takaisin työelämään. Eikä vähäisimpänä tavoitteenamme ole myöskään se, että ihmiset kärsisivät vaivoistaan vähemmän.

Vanhusten koti ei saa olla sairaalassa. Yhteiskunta, jossa ikäihmiset asuvat sairaaloissa ja makaavat vuodeosastoilla on surullinen. Laitosvaltaisuuteen on viime vuosina kiinnitetty huomiota ja kodinomaisuutta vanhusten hoivassa onkin lisätty. Kodinomaiset vanhusten asumispalvelut ovat erinomainen asia. Tutkimusten mukaan ikäihmiset haluavat kuitenkin asua kotonaan.

Usein lähtöajatus hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiselle lähtee siitä, että saamalla julkinen talous kuntoon, voidaan olemassa oleviin rakenteisiin kaataa lisää rahaa ”lisäämään hyvinvointia”.

Kokoomuksen hyvinvointia käsittelevä puoluekokouskannanotto sanoo seuraavasti: ”Kun rahaa ei ripotella harkitsemattomasti, riittää jaettavaa eniten tarvitseville”. Nykyinen, harkinnanvaraisuuteen perustuva sosiaaliturvajärjestelmämme edellyttää toimiakseen kuitenkin valtavan määrän byrokratiaa.